Sanoin parissakin lehtijutussa tässä taannoin, että hääkuvaus on ammattimaisen muotokuvauksen kuninkuuslaji. Hääkuvaus on äärimmäisen haastavaa ja samalla innostavaa. Tietyssä rajallisessa ajassa täytyy saada aikaiseksi sellaiset kuvat, jotka tallettavat hääparin toisiaan kohtaan tuntemat fiilikset ja joissa samaan aikaan kumpikin näyttää hyvältä.

Valokuvaajan täytyy ensinnäkin osata toimia hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Hänen pitää osata synnyttää luottamuksen ilmapiiri, sillä vain luottaessaan täysillä kuvaajaan hääpari pystyy rentoutumaan kuvauksessa ja näyttämään aidot tunteensa.

Valokuvaajan täytyy äärimmäisen nopeasti nähdä myös se, millä kuvakulmilla ja millä valoilla saa parhaan irti kustakin kuvattavasta. Hääkuvauksessa lisähaaste tulee siitä, että kuvassa on kaksi ihmistä, joille eivät ehkä sovikaan samat valot ja kuvakulmat.

Tarvitaan tilanneherkkyyttä

Lisäksi kuvaajalla täytyy olla tilanneherkkyyttä. Herkällä korvalla ja silmällä pitää aistia se, mikä on kullekin parille sopiva lähestymistapa.

Salamannopeasti tulee ottaa hetkestä kiinni. Hääkuvaajan ei pidä jääräpäisesti runnoa läpi omaa visiotaan. Koko ajan on seurattava sitä, mikä tekee juuri tästä parista uniikin, mikä on se heidän juttunsa.

Valokuvaajaa tässä kaikessa auttaa kokemus.

Minulle hääkuvaus on ennen kaikkea yhteistyötä. Jos halutaan tehdä hyvä hääkuva, sen tekemiseen tarvitaan aina kolmen ihmisen aktiivinen työpanos.

Oheinen Jeatan ja Ilkan hääkuva on oivallinen esimerkki siitä, kuinka tärkeää on yhteistyö kuvaajan ja kuvattavien välillä. Jo palaverissa he antoivat osviittaa siitä, etteivät he jarruttele itseänsä. Mietimme etukäteen, että kuvien tyyli olisi vanhahtava, mutta muuten kuvaustilanne vei mennessään. Kuvaus oli yhteistyötä parhaimmillaan.

Hääkuvauksen suunnittelupalaverissa ideoimme yhdessä kuvausta, ja häilyväksi inspiraation lähteeksi nousivat vanhat elokuvat ja Alphonse Muchan maalaukset. Tunnin mittaisen kuvauksen aikana otin parisataa laukausta, joista karsin hääparille 128 koekuvaa. Vuoden hääkuvaksi 2011 valittu voittokuva on yksi loppupuolen otoksista. Kuvan tunnelma on viimeistelty kuvankäsittelyllä, josta vastasi varmaan tyyliinsä kuvankäsittelijämme Onni Kinnunen, palkittu ammattivalokuvaaja hänkin.

Kilpaileminen pitää hereillä

Jeatan ja Ilkan hääkuva voitti siis tänä vuonna 2011  kultaa Suomen ammattivalokuvaajat ry:n (SAV) vuosikilpailussa, jossa olen voittanut hääkuvien sarjan myös kaksi kertaa aiemmin.

Oheinen ylioppilaskuvani sijoittui samassa SAV:n kilpailussa toiseksi. Ylioppilaan intensiivinen katse kiinnitti huomiotani heti, kun näin hänet ensi kertaa kuvaamon asiakastilassa. Saman katseen pyrin tavoittamaan myös valokuvaan. Oman tunnelmansa kuvaan luo pieni syväterävyys.

Tämäkin kuva on loppupuolen otoksia tunnin mittaisesta ylioppilaskuvauksesta. Kiitokset myös Onnille, joka viimeisteli kuvan oivaltavalla kuvankäsittelyllä.

Sijoituksia on kertynyt aiemmin myös lapsi- ja perhekuvilla. Kokonaiskisan olen voittanut vuosina 2002 ja 2004, jolloin minut valittiin Vuoden Muotokuvaajaksi.

Kilpaileminen pitää hereillä. Vaikka menestystä on tullut, suhtaudun siihen nöyrästi ja koen, että voin jatkuvasti kehittää ammattitaitoani. Valokuvaaja ei ole koskaan valmis.

Kaikki kilpailukuvani ovat normaaleja asiakastöitä. Olen käyttänyt kilpailuja peilipintana sen katsomiseen, missä on itse menossa verrattuna muuhun kuvalliseen ympäristöön. Tuntuu mukavalta, kun myös kriittinen kilpailutuomaristo tykkää kuvistani.

Kaikkein arvokkainta palautetta saan kuitenkin suoraan kuvattaviltani. Erityisen hienolta tuntuu silloin, kun itsestään ja ulkonäöstään ehkä hieman epävarma ihminen kokee nauttineensa kuvauksesta ja kiittää lopputuloksesta.

Silloin on voittanut todella paljon!

Reijo