Olen aina tykännyt tästä Veeran ja Ryanin kuvasta. Se näyttää perushääkuvalta. Mutta kun katsot ihmisten kasvoja ja ilmeitä, ja varsinkin Ryanin silmiä, siinä on jotakin  käsittämättömän herkkää.

Kuva voitti Häät-lehden, Eirikuvan ja Nikon Nordicin Vuoden Hääkuva 2010 -kilpailun studiokuvien sarjan.  Kilpailun tuomaristossa oli mukana suuresti arvostamani Matti J. Kaleva, joka on kouluttanut lähes kaikki Suomen ammattimuotokuvaajat.

Kun tieto voitosta tuli, en heti uskonut uutista. Nykyaikana tuntuu olevan kaikkein tärkeintä se, että muotokuvassa on kikkaa toisensa jälkeen, krumeluureja ja viikkotolkulla photoshoppailua. En uskonut, että voisi olla mahdollista, että kilpailun voisi voittaa kuva, jossa kaikki on tehty linssin edessä. Tämä hääkuva perustuu muotokuvauksen kestäviin perusasioihin: valon käsittelyyn ja henkilöohjaukseen. Asioihin, jotka minulle ovat ykkösiä muotokuvauksessa.

Veeran ja Ryanin kuvaus oli meidän normaali studiohääkuvaus. Voittokuvassa ei ole juuri laisinkaan kuvankäsittelyä. Tausta on yksinkertainen. Valot tuovat esiin morsiamen kauniit piirteet ja sulhasen komeuden, ne ovat asialliset ja ammattitaitoiset. Kuva perustuu kuvaajan ja kuvattavien väliseen kontaktiin ja kuvattavien vahvaan läsnäoloon. Ja siihen, että kuvattavat paljastavat avoimesti sen, kuinka paljon he välittävät toisistaan.

Häämuotokuvauksessa minua kiinnostaa nimenomaan se, mitä syntyy ihmisten välillä tietyssä rajallisessa ajassa, joka kuvaukseen on sovittu käytettäväksi. Muotokuvauksessa ihminen on aina pääasia: valon, sommittelun, ympäristön ja kuvan viimeistelyn tulee tukea kuvattavien persoonaa.

Kiitos, Veera ja Ryan! Kiitokset mukavista kuvaushetkistä ja kiitokset siitä, että ette jarrutelleet itseänne!

Katso voittokuva kokonaisuudessaan tästä.

Reijo